PUMPPUHUONE
 
isot pojat puhuivat
ja kasvoivat ja puhuivat
lekaharkkoneliö,
ulkonurkat
kuin jättiläisrotan syömät,
täällä räystään alla
tuuli tuulee
ja tuoksuu eritavalla,
keltaisena,
nuoruuteni sävyssä mykässä
 
elämän joustovara,
taide ja uskoutuminen
olen olemassa
ollakseni tässä ja nyt,
perhosia vatsassa
kun edes ajattelisi
normaalia
kanssakäymistä,
raa’an okran kotia,
avautuvaa palmikkoa
 
ujous ja pelko
ohjaavina voimina,
kauhistuttaa etten
olekaan se minä,
johon
illuusioissani
kuvittelen pystyväni,
itsetunto ja maniapäissäni
väsymys tylsään,
painetaan
taskuun nenäliinaksi veriseksi
 
rikon veden kalvon tutkaimellani,
jonka jälkeen intuitio riisuu
vallan maalliset symbolit,
jonka jälkeen aina herään
tuoreesta kuvituksesta
märissäni ja kylmissäni
tyhjältä
penkiltä simaiselta,
kostea puu kotinani,
kotilonani