aurinko paistaa
läpi huurteisen mielen
onko viel' toivoa,
olla hengissä kuin käki
oll' laulujen aihe, olla voitolla
viikon puolivälissä
syntyä uudestaan
kivun naulojen kautta
läpi aivojen, ohi aikojen kypsien marjojen
 
sanoitteko mitään,
yön palavassa tunikassa
hulluuden maastojuoksussa,
kaukana kaikesta
sisällä suojassa,
suolassa marmoituneena hylkiönä
luovuttaneiden taivaassa, tien päässä
 
sarastus saapuu silti,
kajastus vie mielesi
lapsuuden laatikoihin
antaa aina armonsa
rukouksen paremmasta
tiestä toivontäyteistä
ajasta ilman aikaa