kävin vastarannalla,
se oli kaikki valhetta
tapasin rakkaani taas,
eromme jälkeen
sovimme kuuluvamme aina yhteen
ikuisesti
niin kauan kun henki kulkee
ja veri pulppuaa
 
se oli valhetta, se vastaranta
kuin kangastus, harhautusta
ensin vetää minua pienellä koukulla
kasvaen aina vain suuremmaksi
lopulta unohtaen koko raskaan todellisuuden
siitä enää mitään välittäen
 
valot vastarannalla, houkutukset
koko elämääsi raskaammat
miten pieni voi olla suuri
olematon kajo, jota ei saa
koskaan enää hyväillä
jättää jäähyväiset
                          pelosta pakahtuvalla
                                                    sydämellä
                                                                              suunniltaan olevalla