eilisen haamukuvat
rakas, ymmärrätkö
huulet huulilla
silmät silmissä
kaulasyke ranteessa
 
otan kiinni
enkä päästäkkään
rakastun kaikkeen vanhaan
kun olin, kun olit
pesenkö, pesetkö
murheen silmäkulmasta
surun sydämestä
tien reikineen
 
selkä vääränä,
niskat jumissa
kieli tumman nesteen peitossa
todellisuus peitetty paksuin kaavuin
hukattu ja unohdettu, arvottomana ikuisuutena
 
täyttä kipua
ja todellista
taitoa tappaa
itseään jatkettu

älä mene sinne, älä koskaan
unohda varpunen
tiesi on pitkä ja yksinäinen
jätä hymy muille kulkijoille
 
y-viilto läpi poikamiehen unelman
herääminen todellisuuden krapulaan
vesitippa tippuu kiulusta
vesitippa valuu kaulasi kuopasta
 
lintu lensi ohi, oli nähnyt jo show´n
ei vaikuttunut, ei pitänyt minään
aivotoiminta nolla mulla, mutta rakastuin
sun poskipäihin, silmiin
tammikuun täysikuihin
kylmyyteen johon olen juurtunut
 
menit jo menojasi
jäähyväisenä juon itseni turmiolle
haaveilen hymystäsi, onnun iltaan
leijun marttyyrikuolemaan

kävin vastarannalla,
se oli kaikki valhetta
tapasin rakkaani taas,
eromme jälkeen
sovimme kuuluvamme aina yhteen
ikuisesti
niin kauan kun henki kulkee
ja veri pulppuaa
 
se oli valhetta, se vastaranta
kuin kangastus, harhautusta
ensin vetää minua pienellä koukulla
kasvaen aina vain suuremmaksi
lopulta unohtaen koko raskaan todellisuuden
siitä enää mitään välittäen
 
valot vastarannalla, houkutukset
koko elämääsi raskaammat
miten pieni voi olla suuri
olematon kajo, jota ei saa
koskaan enää hyväillä
jättää jäähyväiset
                          pelosta pakahtuvalla
                                                    sydämellä
                                                                              suunniltaan olevalla