se oli lähellä, antautua väärälle maailmalle

pieni tunne jonka saisi helposti kasvamaan

dynastiaksi

lopulliseksi

se oli jo savuisessa ilmassa, tuttu tunne

kun haluat pakoon minuuttasi

joka sinua jo yli kolmekymmentä vuotta

pitänyt hengissä, käpertyneenä luurankoosi

melkein annoin periksi, kuin tuhat kertaa

aiemmin, kun en enää jaksanut odottaa

lietteen väistyvän, kukan elävän vedellä ja valolla

olisin voinut tehdä kaiken kuten ennenkin

olisin voinut olla se joka luulin olevani,

mutta olin väärässä

vuosia pölyisen silkkiliinan alla

katsoin muiden tanssia elämänmyönteistä

piilotettua palavaa päätä

tänään sitä hyvää samaa

aitoa itseäsi

kadonnutta kipua, joka aina kuitenkin odottaa tilaisuutta

varastaa sinun maailmasi, ja polttaa kaikki joka

arkena sielusi täyttää

pako on ohi

nyt olet paljaana

missä pihjalat kukkii

missä levä on maagisen vihreää

missä vapaus on