kevään tupakansavu täyttää

sieraimet asfaltin pöly lupaa

kaiken maistuvan erilaiselta

mäntypuiden varjossa

kuolleiden kalojen ruodot

koruina

ota se askel, haista ja maista

mitä pelätä, koska tilaa on elää

rahaa on maksaa

rakkaus lasipurkissa

kasvaa auringosta

kuolee paahteeseen

siirtyy tai jää siirtymättä

nurmikko näyttää unelta

makaa kello mikrossa

sekunnista iäisyyteen