en halunnut nähdä sateenkaaria

en miten valo tunkeutuu lehden läpi

aamuisin

en suurinta rakkautta

tahdoin nähdä miten rakennelmani sortuvat

tahdoin nauraa humalassa mitättömyydelleni

tahdoin väittää olevani täysin eri maata kuin muut

sain

kroonisen krapulan

elämän pelkotilan

rappion ja uudestisyntymisen tyhjän päälle

aamuja ilman mitään muuta kuin kipua

päiviä päänsisällä miettien mikä meni vikaan

aloittaen kävelyn opettelemisesta

sivuraiteen pimeyteen, syvälle muistinmenetykseen

sain leiman itseltäni

ymmärryksen itseltäni

kalterin rautaputken kondensoimaa

kylmää hikeä

mitä minä halusin

miljoona päivää murhetta

käden joka silittää vastakarvaan

toivon lastenrattaat

helvetin ennen taivasta