rakkautta jos on

ei niillä kaduilla

ei niissä kylmissä öissä

joita taas pakotettuna kuljin

kohta taas luulen olevani taikuri

joka drinkkilasin takaa luulee maailman muuttavansa

kohta taas sydämeni hukattu

kuljet vierelläni teitä syviä

      onnettomuuden

aamun tullen sade

vieläkin kuljen kun muut nukkuvat

pois eilisen hikeä

naurua korkokenkien

muistikirja hukattu asfalttiin

muisti hukattu

 tuulten kultaan

lainatuilla siivillä

kun en saa sanoja muotoiltua

en saa otetta onnesta

yhdestä halauksesta

epätoivon perunakellarissa