Päivää päivältä piiloudun
silkkiperhoseksi
olen
taas lapsi joka ei pelkää
mitään
paitsi pimeää ja yötä
Miten valo sattuikaan silmieni läpinäkymättömiin
kalvoihin
kun
ne saivat tuntea ensimmäisen muistettavan leijonan
miten
ne kasvoivat kauhusta laajentuen linnunradoiksi
Päivää päivältä
piiloudun silkkiperhoseksi
olen
taas lapsi joka ei pelkää
mitään
paitsi leijonien tuuheita harjoja
Rohkeudesta kasvatin
tyhmänrohkean tyrän jota ei voi leikata
pystyin samaan kuin arojen karhut
sillä eihän sillä
ole
väliä mitä oikeasti olet
silkkiperhonen vailla saalistajaa
Päivää päivältä
piiloudun silkkiperhoseksi
olen
taas lapsi joka ei pelkää
mitään
muuta kuin olla se joka haluan
Nurkkien luota, käytävien
reunoilta kasvatin sydämelleni kristallikiteen
valkoliljojen vaalima taito oli
jäänyt unohduksiin miksi
en saa
olettaa olevani oikeassa kun katson
terälehtiä yhtä ja
miljoonaa
Päivää
päivältä piiloudun silkkiperhoseksi
olen
taas lapsi joka ei pelkää
mitään
muuta kuin poimia kukan
Suljen silmäni kuva pysyy se oli siellä jo ennen kuin olin täällä
missä onnelliset ja kauniit tietokoneet rakastuvat
kosmoksen utopiassa miljardeissa mahdottomuuksissa
Päivää päivältä piiloudun silkkiperhoseksi
olen taas lapsi joka ei pelkää
mitään muuta kuin ihmetellä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti