TARKKAILIJA
 
hei, sinä siellä säkissäsi
kuka oikein oletkaan,
hänkö joka aina pysyy samana
mutta muuttuu kuitenkin,
hiukkanen hiukkaselta,
ajatuksesi, tunteesi, lihallisuutesi,
samaa aistien unta ja mielen aavikkoako kaikki,
tänään ei huomista, huomenna ei eilistä,
ja sanot kuitenkin juurien olevan muuttumattomia,
ei minun rihmastoni, ei vielä ainakaan,
niin helposti tyhjästä haavoitun,
niin helposti juoksen karkuun ja uhriudun,
en seiso arvojeni takana
ja on taas ensimmäinen aamu aivokuorella,
absoluuttisen tyhjää kaikua,
pelko tyhjää muistin, jää vain luola
jossa ehkä palaa ja tuoksuu,
varjot eivät puhu,
sinä muutut  
 
käännän kiveä, kiviä ja näen piilossa elämän
lymyssä juhlivan, lumouksen rauenneen
vanhan pojan maailmaan uupuneen
joka niin kylläinen jo on, että kelpaisi
suuri kivi, sade kiven katolle,
muistoksi vain varoituksen sananen,
ei näin olla yhdessä; peläten, vihaten,
sukien omia karvojaan,
joka kajossa puhkuisi
luovutuksen pörröistä märkää turkkia himoiten,
ota minut kiinni vaikka olenkin
limainen ja inhottava, syleile minua
ei matkan päässä odota pytyn pyttyä,
haaveile vain monsuunista,
siellä missä on suurilehtisiä puita, viidakkoa
niin paljon sadetta, luulisi pesevän
synkimmänkin sielun putipuhtaaksi,
uudestisyntyneeksi, kelpaamaan
muuhunkin kuin murehtimaan
 
en sanonut, enkä sano, pääni lyö taas tyhjää,
sydämen paikalla varaminä,
teen vain hienotunteisesti, täysin raatelemalla,
puhumattomuudella sinusta elottoman,
sellaisen joka sisälläni alati vaeltaa,
löytämättä reunoja
ottaa kiinni,
et saa minua koskaan satimeen,
kun päätän, ei minua ole tänään
 
liitän käteni yhteen ja katson taivaalle,
vaikken usko itseeni, en muihin, en mihinkään luojaan,
haluan oppia kiitollisuutta,
verestä, mykkyydestä, versoista,
silmistä jotka minut näkevät,
kosketuksesta jonka saa jos pyytää,
silittäjää silittämään
 
olen kuin olisin selvinnyt aamun suosta,
sehän meni paremmin kuin mieli ennakoi
taas kerran metsän kuningas
myhäillen jo etukäteen tiesi,
vaikka ei tarvinnut kuin passiivisesti "elää"
ja kaikki maanpäällinen henkinen
ja fyysinen hilpeys tulisi luokseni,
vain elää, kuinka helppoa;
naurahti kuningas
 
kiitos hänelle joka sanoo, mene piiloon
äläkä tule pois ennen pimeää,
häpeäsi vaatii tätä, mikä häpeä kysyn,
no se ettet ole samanalainen kuin muut,
vaikka joka kerta kun kohtaat ihmisen,
huomaat olevasi samanlainen,
ihminen tunteineen ja tarpeineen,
ei ikinä valmis, aina vaillinainen,
sellainen reppana kuin jokainen,
kun vähän raaputetaan pintaa
 
yhteys on olemassa,
olet nähnyt sen sata kertaa
pääset kyllä mukaan laivoihin,
jotka satamissa väijyvät,
mielikuvitusmatkaajaa;
tässä ei lähelläkkään
kaikki mitä on, mitä koet
ei sinnepäinkään
rakkaani eläjä