KÄDET TASKUISSA
 
ihminen kuljettaa kuolemaa
taskussansa koko elämänsä
 
perheelliset uhraavat vapautensa,
lapsista kasvaa tuntemattomia
 
aikuinen haluaa aloittaa kaiken alusta,
kunhan aika vaan tekisi
kompromissin
 
kipu nousee pintaan
pysähdyttyäsi keitaaalle,
miten vaikea onkaan sanoa sanottavansa,
rakkaus aina palana kurkussa
 
pelko paljastumisesta,
tahto paljastua,
paljastut joka tapauksessa
rakkaillesi,
ihminen itselleen;
kesäteatterin statisti,
nonverbaalinen sielun kuvajainen,
ohjaaja määrittämätön

TILA YMPÄRILLÄNI LUOLASSA
 
veltto kiitos
aktiivisesta
                          palveluksesta
limaisista rangoista, kiharaisista
olisi aika taian; loitsia mielellään
hakea se onni lahden takaa sopukasta  
katsoa silmiin
naurunkalmoa kelmussa,
kosteaa ja harmaata vaippaa,
pintavedessä pikkuisia oksia
 
juosta luolaan loppumaan,
uurtamaan hautakiveä
lukukelvottomaksi,
sormen mentävä
                          napatanssija
kielen haukuttu
                          punainen puulusikka
yrittävät päästä kärryille
lipovat huuliaan
                          rajaavat pölyjään
 
kunnon romahtaessa
valuma-allas valmiina,
ei satu eikä tapahdu,
mielen uurnassa
 
taivas paikattu,
paikka laitettu väärinpäin
liimapuoli näkyville reiästä
 
makoillessa joskus
näkee ratkeamasta,
paikan läpikin;
tahtoisi sitä hymyilläkin
ennen sadonkorjuuta
 
joskus olen kateellinen
kuolleille päille punatuille,
yliluonnollisen-show´nsa konkareille
jotka eivät enää käännähdä katsomaan
silmiä, suuta
kasvoja
 
jotka kokeilivat sanojen avulla,
luoda yhteyksiä, kasvaa järkeviksi
pois päiväunelmista
kohti jotain
jonka joku käskee tehdä
leikin loppumista väliseinään
 
muinoin oli puutarha
valon ja kosteuden tasapaino
ei näkynyt aavikkoa;
oli hymyiltävä mukana
silmiin katsottava takaisin
hyväiltävä hyväksi ihminen