helvettiin on helppo päästä,
pikaisesti
minuuteissa, sekunneissa, on helppo
unohtaa kaikki, keskittyä tähän hetkeen
jos hetki sen kestää,
helppo kääntää kaikki nurinpäin
pestä hetkeksi puhtaaksi
lumivalkeaksi todellisuuden vastakohdaksi
 
pilviliito tuo hakkuun tuoksun sieraimiin
vie mennessään, kun istuin lattialla
kädet polvien ympärillä,
päissään ja onnellisena, avautuen kauneudelle
kylpyhuoneessa sinä ja minä, sekä umpisolmu
 
siitä alkoikin muutos, olinkin tosissani
miten elämää voikaan vierastaa
kokea olevansa ainut joka elänyt
nähnyt haaksirikot, ei koskaan oppinut uimaan
hyisessä vedessä muiden hukkuvien kanssa
ja valehdellut sen riittävän kunhan hengitän tai en
vain tiellä olenkin todellinen
en kenekään suurennuslasin alla,
en kenenkään toimesta
tee tulta autiolle rannalle
jäädyn ja käperryn kerälle
odottamaan kepillä tökkimistä
heräämistä kipuun
 
vapauduin mutta vankilastani en päässyt, 

en kohdannut silloin, en kohtaa nytkään
kun luulen maailman odottavan jotain,
muuta kuin pulssini, suurtekoja, portaiden askelmia
mahdottomia nousta, mahdottomia ryömiä,
vain humalassa voin oksentaaa todellisuuden
johon ei vastausta tule näiltä seiniltä lattialta tai katolta
kaiku vain vastaa: elä nyt ihminen

omakuva vääristynyt, kätesi pestyt ja hoidetut

maailman mullalta suojautuneet
 
ikävä aikoja kun nauha oli alussa
kun sai vain olla päätähti
omasta mielestä paras
maha täynnä pinaattilättyjä sokerikuorrutuksella
ja tyttö kaverina, kuin elokuvasta,
``mitä on onnellisuus´´
nyt on vapaus ja ikuinen tyhjä onkalo
hiidenkirnu joka ei täyty
piripinnassa ennen vanhaan
sokerissa suupielet
nukkuessa yöt
lapsuuden villan