pihkaa päiväpeitolla
minulla on tulevaisuus
olen hengissä
                          ulkona viimeinen talvimyrsky
meteorologi ei sitä sanonut
voisi antautua koko päiväksi
olla taas itsensä rakastaja
 
9 sataa grammaa katoaa
vakuumin läpi en haista elämää
                          olen mennyt läpi
muovista ja muodista
neliönahka odotaa lepuuttajaansa
jossain kylmässä varastossa
vailla kotia
 
pihkaa pohkeessa
musta peukalolla linttaan painettu
galaksi
siviilisaatio sikiää
kunnes ajan porsta
verinaarmuin raapii
unoduksen hermot puhtaaksi
 
pihkaa hiuksissa
kuin purukumi tai omatunto
huomaanko sen kadoneen
polvillani soran päällä
mustien lintujen kolonna taivaalla