kun silmäni mä auki saan
sä olet siinä vierelläin,
taika nestemäinen
tyttö kurkun kostuttava
taikausko,
hölynpöly
ensirakkaus,
puhjennut kumi lastenvaunuista
 
miten sen muotoilisi, viha/rakkaussuhde
se kun painan pääni
sinileväisen veden alle
ja sieltäkin kajastat,
houkutat minua
kissankullallasi,
tule ja poimi tämä välke
 
annat uusia teitä vanhojen umpeen
pyryttyineiden tilalle,
annat mahdollisuuden aina uudestaan
kastaa jalkani metsäpolun
niljakkaaseen sammaleeseen,
jonka voi repiä maasta pois
kuin tukan ihmiseltä

  

hunajaa haavoihin,
pehmeää silkkiä uniin
maailma on jossain sumuisten vuorten takana
maailma jossa viihdyt,
olet osa ketjua
 
hunajaa haavoihin,
kriisin päälle neilikka
oven välistä kasvaa salaattia
kilpailu jatkuu
 
hunajaa haavoihin,
yöt hiljaisia kuin saaressa
kiveltä kivelle
levä kasvaa kuin tukka,
liikkuu aaltojen tahdissa
 
hunajaa haavoihin,
kivun sarvista kiinni
paina se veden alla rakkaudella, sylikkäin
se päästää irti, jättää jäähyväiset puolittaiset

pitää sitä saada niin paljon
kaikki taika katoaa
sitten hukata se
ja taas löytää, ja tukehtua
uudestaan
 
pitää olla niin hajalla ja auki
jotta ottaisi maailman vastaan
leikillään ja armollaan
pitää itku kurkussa, nöyrtyä
huomata ettei pärjää yksin
löytää yhteys ihmiskohinasta
 
pitää sitä saada niin paljon
kaikki taika katoaa
sitten hukata se
ja taas löytää, ja tukehtua
uudestaan
 
pitää haluta muutakin kuin
ilmiselvää, asettaa arvonsa
olla hyödyksi, ottaa valo vastaan
pimeässä ja kylmässä
kaivata jotain joka on ollut totta
jotain kiehtovaa, kiedottavaa
yössä värinsä pitävää
 
pitää sitä saada niin paljon
kaikki taika katoaa
sitten hukata se
ja taas löytää, ja tukehtua
uudestaan

maailmanloppu tuli
liian aikaisin
muttei varoittamatta,
kertoi taas
totuuden kuiskaamalla,
kuiskasi niin
ettei aivomössöstä
taas jäänyt mitään
selvitettävää,
ei muuta kuin lyhyet
multaiset juuret,
varhaisperunoita varisevat
 
olin taas yksin vastaan maailma,
ja maailma
painoi miljardi tonnia
asfalttia päälleni ja sanoi
hengitä
hymyile
nauti kesästä
nauti tuulesta naura ja rakasta
olet tänään vielä nuori kuin sydämesi holtiton
 
anna voimaa olla ajattelematta
olla yrittämättä muuttaa mitään

illat valoisia, kevät pukee kruunuaan
pihapuihin alastomiin, sulattaa lumen
kuin kuuma valurauta voinokareen
 
mustat linnut metsässä ympärilläni
pulisevat, ovat ylivilkkaita,
joutsenet
pellolla ympärilläni pitävät soidinmenojaan,
ovat kaksistaan
 
vesi lasista loppuu,
tuuli käy illaksi huurteiseksi,
kuulen nuoren elämänhalun
digitaalisesti
rakkauden
tulevaisuuden

maailma mitä tänään,
yö oli hyvä
                          voiko sama satu jatkua kirkkaudessakin?
mihin uskoa kielekkeellä,
kun tuntee elävänsä elämäänsä,
                          eikä tarvitse ketään hengittävää?
 
aamun kylpytakki ei paina hartioita,
kevyt kuin untuva poskellasi
 
maailma mitä tänään,
osaatko puhua itsestäänselvyyksistä
kiinnostuen itse,
kiinnostaen muita,
                          missä mysteeri?
 
maailma mitä tänään
pakoon juoksemista
                          kohtaamatta jättämistä?
valkoinen pumpuli ympärilläni
lähden leikkimään onnellista

se tie oli helvetin pitkä
märkä ja sumuinen asfaltti
tien pinta loskassa,
curryn värinen maantien reuna
ojassa onni, onnettomalle
 
nousuissa kuningas, laskuissa autisti
kunigatterelle ei päätä tarjota
ei kuin pelkoa siitä että
kuningatar näkisi kaiken kuran läpi ja silti
haluaisi ymmärtää
 
kivun jälkeen nautinto
kuin palkinto abstrakti

tyttö kesämekossa

tuttu tyttö

hymyilee minulle

on oikea tunnelma

jota saa toisinaan

etsiä kaukaakin

kuoria kivun kuori pois

jotta näkisi suihkunraikkaan

hahmon jaksamassa taas onnistua

 

tyttö talvipompassa

helmikuun pakkasaurinko

punaa tytön poskipäät

värittää ne elämän värisiksi

sisällä vanhassa talossa kaikki

mitä tarvitsee

 

tyttö kaupungissa

voimakkaasti kasvavassa

tyttö kaupungissa

haaveilee maaseudusta

haaveilee pakoa

tyttö kaupungissa

mitä tehdä näillä langanpätkillä
purkautuneilla tyhjillä orgasmeilla
aamussa aurinkorannalla
 
mitä tehdä kun ei halua kokea
yhden katseen nöyryytystä aina uudestaan
seinäjoen kesäasfaltilla peili polvillaan
polvien alla peili jossa ruma ankanpoikanen aina
uudestaan unessa syöksyy tyhjään lampeen,
muiden räjähtäessä ilmaan karkuun yhtä joka ei sovi
sabluunaan

puhelin ei soi,
täytyy itse soittaa jollekulle
kukaan ei tule käymään,
täytyy pyytää joku
käymään luonani
tai sitten nautin päälikkönä olostani
kertomatta, näyttämättä kenellekkään
mitä olen tänään saavuttanut,
kieltäytynyt avaimesta toiseen
maailmaan pyörivään
 
ihmiset niin ihmismäisiä
omia itsejään epäkiinnostavia
samaa lätinää vuodesta toiseen
ihminen ei muutu, enkä minä jaksa
näytellä ihmistä, opetella ihmisten tapoja
 
haluan olla yksin
ilman yhteyttä
ilman siltaa
 
odottaa kauniissa paikassa
lisää kauniita esineitä jotka eivät puhu

katsoa pitkään odottamatta vastausta

Tuulessa elävät rantaheinät

kasvava kuu, järvi vielä hetken jäässä

vaaleanpunaisen ja oranssin värinen

auringonlasku

 

Venus näkyy kirkkaana