omasta tahdosta, ilman tahtoa
nokkosmeri, teurasveri
juokse poika juokse
kohti sellaista aikaa
kun ei enää tarvitse
olla lavalla ranteet auki,
näytellä aamusta iltaan
piilottaa pääjuuri
aamun sumu, illan kajo
jokapaikka märkänä,
hengitän
avoimesta märkivästä haavasta
olen kuollut kala kellumassa
laineiden hyväillessä elottomia eviäni
vasten rannan hiekkapaperia
pelkkä sähkölaitteiden hurina
pelkkä lintujen ja puiden laulu
pelkkä ajatusten tiimalasi
olenko valmis astumaan
mustimpaan majaan
kuumimpaan
kolkkaan
kaikkeudessa
tyhjyydestä versoaa
pulleita unelmia
kun vaan jaksaa lyödä pään verille
ja joka kerta nousta
ja olla välittämättä
auki viilletyistä reisivaltimoista
