torstai 4. kesäkuuta 2020


en mä tiedä miksi
vaan koska mä halusin
niinkuin mua ennnen miljoonat, miljardit
loputtomat
                          mä halusin jotain jonka voi saada
ja sain sen aina uudestaan
löin otsani verille kun etsin, etsimättömyyttä

se on ihmisessä mitä halusin
pienen silityksen, jälkeen ajan vastakarvan
veri valui vesieristämättömälle kaakelilattialle
verenpaine laski kuin luomet yössä ikivaloisessa

mä halusin niin paljon muuta kuin tätä
mutta en osannut lukea kompasssin neulaa
hullun lailla pyörivää, halusin kaiken, koko paketin
ja siihen vielä päälle kaksoiselämän

kastelen kuuset ja elättelen toivoa
nenätamponi yöpöydällä
kesä tuoksuu vahvalle kuin itsetehty mansikkaviini
petokselle, irstaudelle, valolle ja vapaudelle
elämä alkaa taas, vaikkea se koskaan loppunutkaan
hiuskarvan varassa linnunradan keinussa