hiilenmusta sielusi kiinnostaa

mikä siinä kuolemassa kiihottaa

lopullisuudessa, ajattomuudessa

kivuttomuudessa

naurun loppumisessa

sysimusta sydämesi on kuin tulisin kotiin

painajaismaiseen, rakkaaseen, raskaaseen

kerrot vaikka et kerrokkaan

miten vain nipistäisi hengettämäksi

minänsä, nips ja naps

paahteen alla musta ja jäinen klöntti,

ikipiki sielusi jalka ja -käsiraudoissa

palanut kuoleman enkeli

ei tarvitse odottaa mitään

todellisuus ottaa sinua kädestä

ja jättää nokisen jälkensä jälkeensä

mä oon vitun kiitollinen tästä taakasta

miten muuten voisin oppia

mä oon vitun kiitollinen siitä et

muutaman kerran kepeät mullat oli

lähellä

miten muuten osaisin nauttia tästä

hetkestä

mä oon onnellinen tässä ja nyt

ja se on totta

ja se on tärkeintä

mä oon kiitollinen kaikesta kivusta

kaikesta pahasta

miten muuten tietäisin siitä kuin

kokeilemalla

mä oon kiitollinen elämästä

sain mahdollisuuden olla

minulle annettiin mahdollisuus

mitä vain

suomut käsissäni

kuin tulivuoren virtaava magma

on hyvä olla

uskotko että elämä kantaa

että tämä voi olla johdatusta

kun olet oikealla taajuudella

kuulet kaiken kauniin

kaiken

millä on tarkoitusta

uskotko että maailma on mitä

vain jokaisen nippelin sinfonia

kun et jumita omissa keloissasi

rajoita mielesi suurta soturia

tapa lasta sisälläsi

uskotko että tässä hengittämisessä

voi ollakin jotain ainutkertaista

lopullista, täydellistä

tässä elämäksi kutsutussa olla

rakkautta ja vastuuta

tarpeita ja luottamusta

naurua ennen viikatteen viiltoa kaulallasi

uskotko?

mitäänsanomaton päivä

tuhkanharmaa

äiti teki polttohaavoja

ameeba alkumeressä

savuinen kristalli löytyy vanhan rannan

merestä, tai vanhan meren rannasta

alkueläin tuntosarvineen, katsoi maailmaa

ja sanoin tämä on hyvä mahdollisuus

äiti teki polttohaavoja

ameeba alkumeressä

kumi tyhjeni yllättäen

kauha paloin pohjaan huomaamatta

katon ruiskumaalaus onnistui sattumalta

pellossa kiviä ja katkenneita irtirevittyjä juuria

äiti teki polttohaavoja

ameeba alkumeressä

beibi mitä tapahtui

miksi jätit minut yksin maailmaan

vastarannalle minne ei yksikään laiva

pääse

rannikolle pääsemättömalle

rikkoontuneiden munien värjäämille

kivipaadeille

beibi mitä tapahtui

miksi en kuule enää ääntäsi

korvissani soi vain melu jota en saa

parsittua kasaan musiikiksi

beibi mitä tapahtui

ei koskaan päivänvalossa

yöllä on silmät sotkuiset

itkuiset ja kaiken toivon valuttaneet

ei ole helppoa maata

vapaaehtoisesti

beibi mitä tapahtui

uusi minussa, uusi sinussa

välitilassakin kaikki ok

lapsuuden aurinkoon ei paluuta

musta pilvi peittää kaiken valon kuin

kädet joita ei saa pois silmien edestä

vesi sataa uniisi hiljaa kuin

ammattitappajan askeleet

herkkä kukka kuka voisi samaistua

tähän kuolevaan ruumiiseen

talosi seinät lihalla

herkkä kukka niin kaunis

yksin puhkeamaisillaan täyteen

kukoistukseensa, täyteen paloon

herkkä kukka, tyttö julma

taimi ei idä jos ainoa pakosi on todellisuus

herkkä kukka kova tie väärä

oikea kipeä aina, mutta totta

herkkä kukka, suudelma kuin kuolema

tuntuu kuin kerran elämässä

saisi maistaa rohkeutta

herkkä kukka