iltaisin voisin harjoittaa jos olisi

rohkeutta saada sitä

pyytää nöyränä hattu kädessä

katsoa silmiin ja antaa niiden tehdä työ

joutsenet pulisevat kiljukaulat

en ymmärrä sanaakaan

niinkuin hän joka ei puhu

katsoo vain anoen, auta minua

rakas tai vieras

iho kaipaa orvaskeden alla

ihon päiväpeittoa, ei se unohda

mitä se voisi olla jos uskaltaisi hypätä

silmät kiinni jalat kädet sidottuna

kymmenestä metristä halkeilevaan asfalttiin

pallokentän laidalla, maailman laidalla

olet tässä

vaikka voisit olla siellä

tämänkö sitten kuitenkin valitsit

tämän elämän tämän

puolen joen toisen

kun välittömästi väliin

jää vako maailmankaikkeudenkauneuden

ja sinun

alakerran asukki ampui minut

tulille joskus vuonna kuokka ja pelto

kevät on tullut

yläkertaan

mutta taivaantodesta

välillä kellarissa kahleissa

pimeässä odottamassa pyöveliä

mustia joutsenia unessa

ruohikkopalovaroitus peruttu

karrelle palaneita, kerran eläneitä

valkopurjeisia eheitä vapaita

äänet muuttuvat, valo lisääntyy

samalla tiellä, lauantaisin zombina

mieli tekisi mennä arkkuun

sulkea kansi ja silmät

lakata olemasta

edes hetkeksi

taistelu voitettu, sota jatkuu

kaulavaltimon syke sitä vaatii

vaatii kasvua

vaatii nousua mahdotonta

vaatii ymmärtää kaikki ihmiset samaa gotleria

samasta makkaraputkesta ulos puserrettu

helpottaako se

vai saaako sinut vihaiseksi

maailma ja sen lapset

hupsu aurinko

routainen maa

yliluonnollista tuntea luonnollista

himoa kun katsoo itseään peilistä

kuvia vaatteet päällä

hymystä kasvanut dynastia

sä opetit mulle kaiken

himon vanki tyttö menneen kesän tuuli

opetit ettei voi olla himoa

jos sitä ei koskaan ollutkaan

aina vain tammikuu ja pää täys

rommista ja kanssaalkoholista

rinta täynnä ei rakkautta

krapulaistaröökinsavua

ylimaallinen aamu koskaan ei tiedä

mihin rappuun herää

mihin kerrokseen

haluatko kuolla vai elää enemmän kuin voi

koskaan ei tiedä, illalla pestyllä tukalla

koskaan ei tiedä, mitä aamu tuo jalkoihisi

koskaan ei tiedä,

voi toki veikata tai toivoa

toivoa

istuit pöytään kuin vanha tekijä

tässä minä vanha poika kaljalla

istuit pöytään ja tunsit rappion

nousuhumalan jo ensipuraisusta

istunut pöytään kertomaan suurimmat

traumasi, pakomatkasi loputtoman

istuit pöytään miesten, samanlaisten

pakenijoiden

onnellisten lasien äärellä

istuit pöytään kesäiseen varjoon oikealta

elämältä nuorilta hupsuilta naisilta

istuit pöytään kuin raskaan elämän jäljiltä

lepäämään, nauttimaan maailmanlopusta

istuit pöytään ja odotit jonkin liikkuvan

sisälläsi

patojen aukeavan

istuit pöytään ja hetkessä olit

hautaansaattokunnossa ja sinut vietiin

ruumisautolla maaseudulle lepäämään