lauantai 17. kesäkuuta 2017

nytkö ei nukuta
pyöreällä pöydällä pilkitä
elämän panosta unta nähden

nytkö ei nukuta
vaivuta kristalliveteen
uimaan alasti asfaltilla
varjona vapaiden vallassa

nytkö ei nukuta
nähty sata kertaa
sama yksinäinen kuu koti
matkalle sumuunvajoava hautausmaa orpojen

nytkö ei nukuta
keinoilo kulutettu kristalliakku
jääkaapissa sula trauma
syön sen
kasvamaan panssariksi

nytkö ei nukuta
helpompi olla
kaksi kertaa vanhempi
kuin on syntyessään

yhden kerran

lauantai 10. kesäkuuta 2017

juomat loppu, tupakit maailmanloppupoltettu
kaipaan pehmeitä käsiä
ehkä sanoja enemmän
käsiä kuitenkin, onhan sitä
puhuttu että tähän tilanteeseen ollaan
eskaloiduttu

                             auta mua, pelasta mut
epäkiinnostavalta huomiselta
hymyile ja naura
pidä mua kädestä kun aurinko laskee
Lappajärven taakse, kirjolohen värinen taivas

                                                          anna anteeksi
annan anteeksi annoithan anteeksi,
kun ei ole mitään millä saada sut pyydykseen,
ja kaikki opittua pelkoa, antaa jalokalan kasvaa rysässä
tai hauki keväällä

                                                                                       mitä annan
ihan mitä vain, josta pelko syö puolet,
mutta jos sitä, olis aina pienissä
kun ei tää maailma riitä selvinpäin,
miks vitussa synnyin itkemään
rukoilemaan, miestä tai naista

                             tippaa viinaa kolmen päivän vapailla
aamu/ilta syö miestä, ja sä kannattelet ja kikatat
muiden jutuille, kun et oo mua koskaan nähnytkään

                             lupaa mulle joskus rauha, mä lupaan sulle elämän.