sunnuntai 11. joulukuuta 2016

aamu alkoi captain morganilla
useimmiten olutpadalla
ultimaattinen rakkaudentunnustus
silmissä railo, joka yritetään repiä auki
koko psyyke
ymmärtää taivaan merkkejä
kun edes jotain tapahtuisi sisällä
polykarbonaattisen ihmisrievun

silmät sepposenselällään
ei muutakuin talvikäynnistys
ilman lohkolämppäriä
taas me lennetään
yl ihmisyyden rajoitteiden
kohti ihmisyyden rajoitteita
lamput sammuvat alkuillasta

herään joko
hyvään tai pahaan
jokapäiväinenuudistumiskyky/mahdollisuus
kerätä möykky rinnasta
parsia se sanoiksi
läimäyttää takapuolta
kasvaa jumalaksi
olla jumala

hymyillä selvillä silmillä

perjantai 9. joulukuuta 2016

vesi tulvii uniin julmiin
sanotaanko yksin, kaksin
mielessä valmiina laiva
ne sen valmiiksi saivat
sekunti jää

pakattu toimisto valkoinen
suojattu selli talkoinen
pyörä pyörii pyörien
suu
hyöri hyörii hyörien
sekunti jää

halu palaa tomumajassa kuollen
ruumis toivoo patjaa suden
uusi vika ohjelmaan ihmisen
se on vika sen
ihmisen, janoisen
sekunti jää

tarkkaile peiliä, se on jumalasi
lasi täynen ihmisen
maistele kurkkuputkea liukasta
valuu alas kiukaista
vetesi elämän
sekunti jää

ajattele sanoa kornia
miksi täällä pitää muiden päissä lorvia
lähempänä normia
ihmisemme
sekunti jää
sä et tuu
ku mä juon
olenkoletko
kaukaa näät
euron purilainen
myyt tappiolla
kaikki saa ostaa sua
avaamaton avatun vieressä

ettei kävisi mielikuvitus loppumaan
vastuuvapauslauseke askeleista
millä olet päässyt aina
pois lumihangesta
pois syksyn raiskaaamalta
pois seurasta
ajatuksiesi pakkopaitaan

ja kaikki askeleet
vieneet pois mielen slummeista
pois getosta
pois keskitysleiriltä
luo rintojesi avaruutta
luo reisiesi maalimankaikkeutta

luo käsiesi juuri leikatun jalkapallokentän
taksimatka
sekasin mustasta
maistun mustilta säteiltä

ulapalla
miten näin onnellisena
saa ikinä lampaita kii

sydämen kastunut teräspaperi
vain sinä osaat kuivatttaa
laittaa pyykkipojat haiman ja maksan väliin
ripustaa pyykille,
kurtin ja mikon seuraan

mut sä...
elät salaa multa

taxin renkaat sulanutta kumia 
mitäs siitä et oot lattialla ku kissa
joka venyttelee
aivan pois
sua ei uskois tän maailman luomaks
olet luonto
et fyysinen kipu
suusi hänen hävyllään
mietit silti, silti
olenko ihminen
jatkan tästä
ja lopetan ajattelemisen
pluto ja mars