perjantai 25. marraskuuta 2016

oliko se eka yö, jo ku meni vikaan
kai talutit mut taksista rivariisi
jotain kiinnosti
näyttää vastakkaisuus, yö antaa armoa
tarinat, joita ei voi muistaa edes hypnoosissa
löin läpi, hiustesi musta myrsky loi telepaattisen yhteyden
                             aamulla
                             monissa huomisissa
itsesääliä,ihastumistakin nousuissa
varmuutta epävarmuudesta, ei me tunneta vieläkään, tai silloin
mut sun ois pitäny hymyillä enemmän
jos me oltais tai oltiin arjen vastakohta
                             sun sohvalla tai sängyssä tai saunassa tai terassilla
humalassa tai autossa tai jokotaijoko
olit onnellisin iltaisin,
kun aloin jo sammaltaa tai halusin nukkua itseni selvemmäksi ihmemaassa
parhaita hetkiä, tiesit ettei kannata

olla yksin