perjantai 24. kesäkuuta 2016

puvuntakki märkä läpi
pommac maistuu alkoholille
liirum laarum sanottiin ja olette aina
helle syö loputkin sosiaalisuudesta
ihmisten pakkoilo
tänä yönä ei suljeta kipeitä
varo ettet astu päälle
varo ettet naura samaan aikaan
peili valehtelee
äänesi mennyt, tunnet jotain                                                         reppana
liian monta puristusta hartioista
#elämänihäät
hiekka ja aurinko
paahde kasvoissasi vaskisissa
keskikesän linnut
peili, kätesi, kipu joka ei koskaan kadonnut
pakko toivoa
kesämekkoa mustikansinistä
silmiäsi yö helmiä
peiliin toista heijastusta

nauruasi nukkumattia

sunnuntai 5. kesäkuuta 2016

naapurinpojalla tyhjä dosetti
pyöränkorissa
hiekkatie labyrinttimaiseen
tumma houkuttaa
päivät ja yöt elää
nokea poskessa

noin kolme ja puoli kiloa
vaihtelevaa mielialaa
masentavan
dysfasiamaista

tennarit nuolevat asfalttia
kyläläiset rakastelevat humaltuakseen
vain minä ja naapurinpoika
joessa kaula
basaltissa sinä kuolinpäivänäsi

sanot ettet koskaan pääse
kelmusta tehty muuri
hymysi hapero

lähdet