en halunnut nähdä sateenkaaria
en miten valo tunkeutuu lehden läpi
aamuisin
en suurinta rakkautta
tahdoin nähdä miten rakennelmani sortuvat
tahdoin nauraa humalassa mitättömyydelleni
tahdoin väittää olevani täysin eri maata kuin muut
sain
kroonisen krapulan
elämän pelkotilan
rappion ja uudestisyntymisen tyhjän päälle
aamuja ilman mitään muuta kuin kipua
päiviä päänsisällä miettien mikä meni vikaan
aloittaen kävelyn opettelemisesta
sivuraiteen pimeyteen, syvälle muistinmenetykseen
sain leiman itseltäni
ymmärryksen itseltäni
kalterin rautaputken kondensoimaa
kylmää hikeä
mitä minä halusin
miljoona päivää murhetta
käden joka silittää vastakarvaan
toivon lastenrattaat
helvetin ennen taivasta