lauantai 29. marraskuuta 2014

yö mikäpä muukaan
saa minut
syömään sinua ahmien
liian kylmästi sinut tarjotaan
ilman kaipuun vuosirenkaita
päälläsi vain halu minut tyydyttää

kun halusin puhua syvistä rannoista
elämästä kuusenkävyn
tulit päälleni ilman tunnetta
tyydyin
ja näin meidät auringonnousussa
pilkkimässä puhumassa vaikeita
jostain mitä on sisälläsi
prinsessa armoton

miten aina wake up alone
sanani käteni olentoni
vailla rakkauden tsunamia
en luovuta kun näen silmissäni punaisen kalliomaalauksen
missä on vain mies ja nainen
raskaana onnesta mammutin kyljys luolassa nuotiolla
olisit minun maailma Afrodite

yksinkertainen ruoka rakkaus ja perhe

torstai 20. marraskuuta 2014

                  avaa silmäsi
näkisit dyynillä           yksinäisen
lapsen syövän pyramidia
     värisevän kesähaavan lehdillä
                       silmäripsessä

         lentokenttien fotosynteesistä
muodostuneet pälvikaljuisetpääkallot
             tatuoituina kantapäittesi
                  akupunktiopisteisiin

           
          mastodontin syöksyhampaat käsinäsi
etsaa
     otetta älypuhelimesta
                                  alielämästä
ihosi alla
      lohikäärmekalan valoelin
 herättää sinut joka nousu tanssimaan
                  krillihylkeen silmät kuinasi
                        astut helmaan yön

kasvamme
opimme istumaan mielemme nurkassa
           pelkoa vain                       
antaisit paikkasi                          tästä
                       sirkuksesta laskuveden
pako                  
                             juosten                           
    sama ulottuvuus                   
                             lokakuun              
               tietosulku                      
                             käsistä sydämeen

pyörätuolissa
         aika lykkää sinua alamäkeen

jarrumies nauraa

lauantai 8. marraskuuta 2014

Soitin linnulle     sain   tyhjän
                  varjonveljen
tanssimme kännissä  
                                       avasit siipesi minulle
                                               läpi diskontequilan
sanoitko et
vannoitko notta
                         tämä yksinäinen sepän
                                                      sydän
joka taotaan tulella ja jäällä
näkemään se       baseballkentän kokoinen   nurmikko
                 vain sua varten leikkasin taas itseni
tähän
hetkeen mitä ei voi kirjoittaa pakoon
nostin verellä värjätyn lipun
vein sen veden alle
miten tippa minua
voi muuttaakaan sinua
                            lasketaan alas jo miehet
                    naiset rantojen kivien
tämä sota kyklooppimeressä
                silmäsi löysin