Jäädään lusikkaan hiustesi suureen haapametsään

                             jäädään pois tästä päivästä silmiesi sateenkaariin

jotka näkivät mustimman menettämättä ruskoa

                             jäädään vartalosi sademetsän suojaan täydellisen

banaanipuun varjoon viettämään siestaa loputonta

                             jäädään suudelmiesi vankileirille laskemaan minuutteja

joita saan olla kanssasi pikkuvarvas onnellisuuden

huulieni neitsyys hampaidesi kiille heijastaa sisälleni

toivon Uppo-Nallen

                             jäädään lusikkaan

hymymme joka aamuinen olut kylmä

                             jäädään lusikkaan

vartalosi Vietnam minä sissinä vuorilla

                             jäädään lusikkaan joka yö ravitsemaan toisiamme

Mikään nautinto ei ole liian   halpa

pudotan sormieni välistä hiekkaa

annan hien tippua sormenpäistäni

kaikki paras on ilmaista

juovun silmistäni

kuuroudun korvistani

maistan kanelin hiuksistasi

Kesäaamun raakuus

sumu viileys heräävä luoja

kivet ovat maassa painollaan

eivät nekään jaksa nousta harteille

odotan

herääviä silmiä haaveen

sekaisia hiuksia unelmien

värisevää vartaloa lupaunettomuuden

Ei en se minä ollut                               

       se oli

tungetteleva tunne     saada vene vihdoinkin saareen hiekkalinnan

unelmieni kapina sai aikaan kroonisen tulehduksen          mielen

syylät kovat     sielun aukot pehmeät

                            

                             käytettyjen autojen kauppiaana pärjäisin

                                 valehtelisin joka ainoan vian ostajan onneksi

onnettomuudeksi kauppaan parasta lasia ventovieraille sydäntä ostaville

   

 haurainta tunnetta myyn ja katson silmiin ostajaa joka ei voi maksaa           

                 ymmärryksellään

syvemmällä kuin Lappajärvi                             ei tämä maksa mitään                 ei ole maksanut koskaan eikä tule

                             unienne epärealistisiin päärynäpuihin

                             ja kun mädät lapsenruumiit putoavat poskillenne on         taas aika

               silpoa todellisuus rakkauden atomeiksi jakaumattomiksi