HYMYILE(N)
 
haluta eilen taas olla ohikulkija
tänään ei sinnepäinkään,
vaan lisää volyymia kaipaukseen
pyörinen kuin tanssisin
yksinäisyyden kanssa iäti,
olen vähemmän soivaton
 
tiedän ja unohdan
etten voi ahtaa
sisäistä tyhjyyttä maallisella
se ei tyydyty kuitenkaaan
ole höynäytettävissä,
sielun aidoin tila: anonyymi luovuttaja
olemme siellä kaikki yhdessä
elämässä ja kuolemassa;
kilpailutettuina
 
hän hymyili minulle
kuin hänellä olisi aikaa
ja se riittää kaavukseni
on taidetta nähdä ja näyttää ihmeellisyys
kyykyssä valot paloivat selkärangassa
 
uskalsitko puhjeta
läpi liepeiden,
olla valloittaja
maankuulu rakastaja joka uskoi
ylivertaiseen totuuteen;
sattumaan
ei läpinäkyvään
kausalitettiin
joka sotkeutuu
ihmismielen seittiin,
muuttuen pakottavaksi
toiminnaksi
 
salaa olen uskonut jumalatar Fortunaan
salaa puolustanut tunnetta,
julkisesti ollut houkka
näyttävästi ymmärtämättä:
mittatikkua, puhetta resursseista,
maailman lainalaisuuksia;
mieli mutella
 
kun minulta kysytään toivo
en mitenkään voi vastata
 
minä vain hymyilen
ja se riittää