mikä unelma
mikä matka
mikä kipu
 
                          mitä taas sain kun annoin
trauman nostaa päätään
annoin kontrollin jumalille ja demoneille
unohdin kiskot kiitollisuuden
jätin teidät kaikki rannalle hyvästiksi
hymyilemään
 
mikä unelma
mikä matka
mikä kipu
                         
                          syvälle painuin panssarini poimuihin
kadotin itseni taas ja taas ja taas
tunsin syylllisyyden, kivun vieterin venyvän
lapsuuden loppuvan, vastuun mahdottomuuden kuristuksen
hiekkalaatikon märkään hiekkkaan
kadotin muovilapioni ja ämpärini
 
mikä unelma
mikä matka
mikä kipu
                         
                          suljin korvani muiden mietteiltä
olin yksin suurin ja mahtava, kaikkitietävä jumala
käänsin katseeni pois pelkuruuttani ja ylpeyttäni
olen tämän kuplan paras versio
tämän tuulisen maan
pelottavin variksenpelätin
 
mikä unelma
mikä matka
mikä kipu
                         
                          anna armon almu, minä kerjään sitä
anna minulle takaisin rauhani tässä uppoavassa laivassa
anna löytää syyni raskaille huokauksille loppumattomien
kaarnalaivojen vanavedessä, aaltoihin hukkuvissa
toivon heijastuksissa, veden alla, yllä tulipallon
 
mikä unelma
mikä matka
mikä kipu
 
                          älä unohda minua, älä jätä
ilman yhteyttä maalliseen, älä paiskaa korvieni sisäovia
turhan lujaa kiinni, anna uusi alku
matka kivun alkulähteille, kipeistä kipeimmille
päästä minut maaliin
 
mikä unelma
mikä matka
mikä kipu