aika polttaa mennyt peltitynnyrissä

vuodenaika huokuu kuolemaa

kiinni elämässä

kuin hukkuva viinapullossa

jos tästäkään romantiikasta

mitää aamulla muistaisi

mitään valonkajoa

suudelmaa lupausta

tokioon 2020 siittämään tuleva baby

rakkaushotelliin

irtolaiskissa työmää-aidan takana

aamulla

nouse varpaille ja ravista maailmankaikkeuden

viemäriputkea

käy nuokkumaan

huomen tarvitset kaikki voimasi haaveillessasi

olevasi alaskassa

kusi höyryää marraskuun ruholla

pieni irtiotto savun

                          sä oot kova nussimaan sun tyttöystävää

                          muiden hattaraa

                          sä oot kova juoksemaan sun lenkkareilla

                          muiden et

                          sä oot kova vääntämään kättä oikeallasi

                          vasemmallasi et

                          sä oot kova haluamaan kuolla

                          elämään et

syö hernekeittosi poika

perusta perhe

käy kirkossa

ja kuole

                          sormen ensimmäinen nivel tuoksuu

turpaan tai työnteolle

ulolle, niinku hyvälle naiselle tai koiralle

                         

                          ensin kiiivetään fairyrappuset

            sitten puhalletaan ilmaa rikkinäisiin ilmapalloihin

         do you feel me, sikiömestari ruumispussissa

                 hiuksesi luonnolliset,                järvimyrskyssä leväiset siirtomaat

piti nauttia maisemista

eikä juosta suoraan kuolemaan

piti odottaa joka päivä huomista

eikä toivoa olevansa taas alle kaksikymmentä

                          maksa tytölle seurasta, kuin maksaisit

viinapullosta, vähän jännittäen, täristen

tietämättä minne tämä tie vie

polvet huokaavat portaissa  

                          aamulla

intervalli tuntuu intervallilta

                          elokuun lopussa

sormet vilakat, pesättömät

saatoinko kotiin

saatoitko unen vapauttavaan ?

elämä  vai sekoilu ?

ilman muuta sekoilu