Höyhen

Lennät matalalla näinä kesäpäivinä

tulet mieleeni kuin mahdottomuus

ajattelen ruumistasi jota ei enää ole

ajattelen miten joskus nauroit

eikä mikään painanut mistään                            oli hyvä olla.

Kaipaan sinua enemmän kuin mitään

mikään ei ole tuntunut yhtä pahalta kuin sinun                         aikainen lähtösi

yksi on joukosta poissa, toveri ja veli

heikko luolaan pakoon mennyt ihminen jonka silmistä näki miten lavea

polku oli valittu, näköalattomuus joka vei elämän loppuun, kuin eläimen.

Haluaisin itkeä niin kauan että sinä tulisit takaisin

itkeä että kuulisit huutoni kuuroille korville

kuolleille korville

poltetuille korville

että sinä ymmärtäisit kun ei muut tajua melankoliaani

kaipausta ylle kaareutuvan taivaan

en unohda sinua koskaan höyheneni.

Kevät

Kevät tuoksuu minussa             silmäni

ovat kipeät tästä odottamisesta.

Miten jos kevään tullen olisin

jo valmis kohtaamaan muutakin kaunista.

Mitä jos sinä oletkin pelastukseni

mitä jos teen nyt niin että sinut unohdan

jätän syliin tuulen tukalimman.

Minusta tuntuu kuin kuolevasta

että muutun vain herkemmäksi

aikuisuus ja vastuu pelottavat

painavat enemmän kuin voin ikinä                    jaksaa.

Siltä jolta selkä menisi poikki, on huominen nähtävä

vaikka se ei saavuttaisi mitään muuta kuin kipeän pään

on uskottava muutoksen liekkeihin

on pakko

on vielä liikaa vuosia tuhlattavana

liikaa hellyyttä jaettavana

yksi sydän annettava jollekin joka näkisi muutakin kuin

puheeni, pienet tekoni, pelkoni ja väärässä tilassa pelottomuuteni.

Kaipauksen Moottoritie

En ole se, en vaikka kuinka haluaisin

en vaikka sen joskus sammuvilla silmilläni

näkisin.

Se on joku muu joka puhuu kovalla tavalla

kovia, yrittäen saada hänet itselleen

ollakseen hyvällä tavalla paha.

Minua niin kaduttaa aina niiden iltojen jälkeen

aina kierin samoissa sameissa vesilaseissa miettien

puntaroiden missä minä muutuin muuksi ja jätin itseni

ilman ketään.

Ihminen tuntematon saa jotain joka heikkouden syyksi laitetaan

jotain mikä minusta muukalaisen teki.

En ole koskaan isojen poikien kerhoon muuten päässytkään

en ole osannut olla ilman turvaani

ovea syvälle muutokseen.

Hyvä kun olit siinä silti, vaikka en mitään voisi antaakaan

hyvä kun lähdit mukaani yötä sekavaa viettämään

kiitos kun näytit kauneuden piiloon menevän ruusun

eikä minulla ollut paha

kiire kuitenkin, aina jonnekin

moottoritielle kaipauksen.